Polttopuu

Muuta teksti klikkaamalla Muokkaa kohtaa.

soluarinat

Tuore polttopuu sisältää 80- 90 painoprosenttia vettä kasvukautena ja talvisaikaan vastaava luku on 70 %. Puun täytyy siis kuivua, jotta sitä voi polttaa. Puut kannattaa kaataa talvisaikaan, jolloin niissä on vähemmän vettä. On tärkeää, että polttopuu katkaistaan sopivan mittaiseksi lämmityskattilan palopesää ajatellen. Hyvässä polttopuussa tulee olla enintään 15- 25 % vettä. Raakapuu täytyy katkoa ja halkaista sopivan kokoiseksi, jotta se voi kuivua hyvin ja sopii lämmityskattilaan. Pienet polttopuut aisataan (kuoriosaa poistetaan pitkittäissuuntaisina ”raitoina”). Järeä ja kostea puu palaa huonosti ja hiiltyy hitaasti. Se aiheuttaa paljon tervan ja noen muodostumista kattilaan ja sen palamishyötysuhde on huono. Polttopuun vesipitoisuuden voi tarkistaa punnitsemalla. Otetaan vastahakatusta puusta koepala. Painon tulee vähetä noin 60 %:lla. Jos se painaa esim. 1000 g tuoreena, tulee painon pudota 400 grammaan ennen kuin se on sopivan kuiva.

Palaminen

Puu on orgaaninen aine. Sen palavat ainesosat ovat hiili ja vety. Kun puu kuumenee, nämä ainesosat vapautuvat ja kaasuuntuvat. Jos palaminen sujuu hyvin (tarpeeksi ensiö- ja toisioilmaa käytettävissä), muodostuu häkää ja vesihöyryä, joka saa aikaan puhtaan palamisen. Puu sisältää myös hieman mineraaleja, jotka aiheuttavat epäpuhtauksia. Jotta saataisiin aikaiseksi hyvä palamistulos ja energiansaanti sekä mahdollisimman vähäiset saaste- ja nokipäästöt, tarvitaan seuraavia toimia: Kuiva polttopuu. Polttopuussa olevan veden täytyy höyrystyä ennen kuin puuta voi polttaa. Jos vesipitoisuus on liian korkea, palamistulos on epätäydellinen. Tarvitaan riittävä määrä palamisilmaa ja riittävän korkea lämpötila tulipesässä. On tärkeää, että ilman määrä on sopiva. Kostean puun kuivattamiseen kuluu paljon lämpöä. Kostea sää, kylmä savupiippu ja pieni savuhormin pinta-ala vaikuttavat vetoon kielteisesti. Sytytysvaiheessa tarvitaan reilusti happea, jotta saataisiin nopeasti aikaan kunnon hiilikerros ja tehokas palaminen. Jos veto-olosuhteet ovat huonohkot, käytä takkalämmitys- menetelmää apuna (lämmitä pidempään suora pelti ja väliluukku auki).

 

  • Pelletin polttoa varten ei ole pakollista hankkia kallista pellettipoltinta vaan voit käyttää myös tulisijaan asennettavaa arinaa.

 

Pelletti on puusta puristamalla valmistettu lisä-aineeton polttoaine. Raaka-aineena käytetään esim. höylänlastuja, sahanpurua ja hiontapölyä. Pelletit ovat sylinterin muotoisia, halkaisijaltaan 8 mm:n ja pituudeltaan 10-30 mm:n. Pelletti on ympäristöystävällistä, uusiutuvaa bioenergiaa. Pelletti on helppoa/siistiä kuljettaa, varastoida ja käyttää. Pelletin energiasisältö on suuri (4,8 KWh/Kg ), ja tilantarve verrattuna muihin kiinteisiin polttoaineisiin pieni. Yksi m3 pellettiä painaa n.650 Kg ja vastaa energiasisällöltään 2,5 i-m3 kuivia ( kosteus 20% ) koivuhalkoja. Tuhkapitoisuus on erittäinalhainen, keskimäärin 0,3 - 0,5%.

 

-  Pellettilämmitys on edullinen lämmitystapa

-  Pellettilämmitys ja puulämmitys yleensäkin ovat neutraaleja hiilidioksidipäästöjen suhteen ja sen vuoksi ympäristöystävällinen ratkaisu. Kasvaessaan puu sitoo ilmakehän hiilidioksidia saman määrän kuin palaessaan luovuttaa.

-  Uutta raaka-ainetta kasvaa koko ajan käytetyn tilalle. Puu on uusiutuva energialähde. Luonnollisin lämmön lähde auringon lisäksi. Puulla on lämmitetty jo ainakin puoli miljoonaa vuotta. Fossiilisen öljyn ihmiskunta kuluttaa käytännössä loppuun n. 200 vuoden aikana.

-  Pelletti on kotimainen polttoaine.

-  Pelletin saatavuus on turvattu myös kriisiaikoina.

Yleistietoa puulämmityksestä

 

Puun palamisen eri vaiheet ja palamisvyöhykkeet

 

Puulämmityksessä tehokas palaminen edellyttää, että paloilma kuumennetaan ennen

palamisprosessia

 

● Palamisvaihe, polttoaine kuivuu kehittäen

lämpöä

● Kaasuuntumisvaihe, kiinteä aine hajoaa

muodostaen erilaisia kaasuja

● Kaasuuntumisvyöhykkeessä suurin osa

kaasuista palaa ja reaktio muodostaa suuren

määrän lämpöä

● Loppuvyöhykkeessä jäljellä oleva hiili palaa

muodostaen lämpöä

 

● Toisiopaloa tapahtuu sekä kaasuuntumis- että

loppuvyöhykkeessä Puiden sytyttämisen jälkeen lämpötilan tulee nousta nopeasti, koska tehokas toisiopalo

alkaa vasta kun palaminen on saavuttanut riittävän korkean lämpötilan. Tehokas ja puhdas palaminen edellyttää palamisprosessin hallitsemista kaikissa palamisen vaiheissa ja vyöhykkeissä.

 

Erilaiset puukattilat

Kattiloissa on kolme erilaista palamistekniikkaa:

● Yläpalokattilat, liekin lämpö n. +500 °C

● Alapalokattilat, liekin lämpö n. +800 °C

● Käänteispalokattilat, liekin lämpö toisiopalossa yli +1000 °C

 

Lämpöarvojen ero syntyy liekin toisiopalon täydellisestä hyödyntämisestä. Käänteispalokattiloissa kaasu poltetaan punahehkuisessa keraamisessa toisiopalotilassa imurin avulla. Näin liekki saadaan mahdollisimman kuumaksi ja puhtaaksi, samalla savukaasujen pienhiukkasten määrä pienenee minimiin.

 

Puukattila ja varaaja

Puulämmitteisessä vesikeskuslämmitysjärjestelmässä tulee olla kiinteistön koon mukaan

mitoitettu varaaja ja puukattila. Varaajan koosta ja kulutuksesta riippuen kattila käynnistetään muutamia kertoja viikossa.

.

Puukattilan savukaasujen

lämpötila +200 °C

Tehokas ja ympäristöystävällinen puun polttaminen edellyttää, että puuta poltetaan aina 100% teholla. Savukaasujen lämpötilaa tulee verrata käytettävään palamistekniikkaan.

Puulämmityksessä savukaasujen kondensoituminen saattaa aiheuttaa koko lämmitysjärjestelmän

pikeentymisen.

Puut, kosteus ja lämmitysteho

Palamistekniikasta riippumatta kaikissa puukattiloissa palaa samanlainen materiaali, mutta käänteispalokattilassa esim. “maitopurkit” poltetaan sytytyksen jälkeen kun yläpalokattila voidaan sytyttää “maitopurkeilla”. Poltettavan puun kosteudella on oleellinen merkitys kattilan tehoon